"kuka voisi kellon seisauttaa ja ajan pysäyttä?"

aamujumppa rodeot

Aika vaan kuluu ja aika lyhentyy. Jäljellä ei ole enää kuin parinsen viikkoa. Vihdoin on myös ratsastuskuvia, kun sain kuvaajan. Ärsyttävää kun aikaa on noin vähän ja hevonen temppuilee ainakin joka toinen ratsastuskerta. Mutta ei auta kuin itku kurkussa jatkaa. Noh, hevoseton on huoleton.

tässä Niksu menee jo aika hyvin, ei rullaa itseään liikaa

tämmöstä se meno suurimmaks osaks oli..

Ratsastellut oon aika normaalisti. Mitään ihmellisempää ei olla tehty kuin yritetty saada mukivia ja hyviä pätkiä eikä kyttäämistä sekä säikkymistä. 

Tulavaisuutta olen miettinyt hevosten suhteen. Oman hevosen tulen varmaan ostamaan sitten ehkä vuoden päästä ehkä parin. Se on myös vähän auki millaista hevosta, mutta miettinyt olen suokkia. Välttämättä en enää lvtä osta, vaikkei minulla mitään niitä vastaan ole, mutta suokki on myös lähelä sydäntä. Mutta sen näkee sitten. Seuraavaan hevoseen panostan enemmän ja yritän ostaa ainakin peruskoulutetun. Mut näillä tunteilla ja näillä mietteillä jatkan päivien laskemista.

Kun päätöksen on tehty, ei auta muuta kuin odottaa

Ei ole nyt ollut paljoa taaskaan intoa kirjoittaa koska päätin tässä yhden tärkeän sekä surullisen päätöksen.

kun päätös on rakkaaseen liittyvä se on aina raskasta<3

Eli elämäntilanteeni meni nyt siihen pisteeseen että hevosen pito ei oikein onnistu, siihen monia osasyitä. Joten päätin nyt että lopetan Niksun kokonaan. Näin varmistan ettei se ainakaan tulevaisuudessa joudu huonoon kotiin tai kiertoon tai kärsi elämästään kun polven 100% varmaa parantumista ei ole. Tähän lopetukseen ei siis liity mitenkään Niksun polvi, se on ollut nyt hyvänä ja parempaan suuntaan. Tottakai se harmittaa minua aivan vietävästi että joudun sen pois pistämään kun polvi on parempaan suuntaan, mutta se on hevosen parhaaksi.

" oot pienempi kuin 2, suurempi kuin 0, olet elämäni ykkönen<3

Joka päivä tallilla käynti tuntuu vaikeammalta ja kauhean haikealta, mutta minkäs teet kun elämä niin ohjaa. Mutta tulevaisuudessa kun on autokortti, työ ja enemmän aikaa todennäköisesti hankin uuden hevosen, mutta siihen asti yritän etsiä joko vuokrahevosen tai suuntaan ratsastustunneille.















Vielä meillä on hetki yhteistä aikaa ja yritänkin ottaa siitä kaiken ilon irti. Mikään ei kestä ikuisuutta ja joskus vaan pitää tehdä päätöksiä. Toisaalta on niin helpottava olo kun suuri taakka ja huoli tippuu harteilta.


                      *pian olet tähtenä taivaalla, siellä missä muutkin. Kyllä me joskus tavataan, lupaan sen<3*

Ehkä on aika herätä horroksesta

Tosiaan päätin pistää blogin tauolle ja alkaa miettimään mitä elämältä halua, mikä onnistuu ja mikä ei.. Eka kouluvuosi takana, 1,5 vuotta vielä edessä.

Niksun kanssa ollaan menty ihan normaalia arkea. Liikuttanut olen poni vähän kevyemmin ja sen voinnin mukaan. Ollaan myös maastoiltu nyt aika paljon. Mitään ihmeellistä ei ole siis tapahtunut. Ehkä tää bloggaaminen alkaa tästä taas sujua kun aikaakin löytyy.

1.6. Niksu oli ollut tasan 1,5 vuotta omistuksessani. Pidettiin pieni hemmottelupäivä sen kunniaksi.
Olisko teillä postausideoita ? Nyt olisi aikaa toteuttaa niitä!