Niin paljon intoa kirjoittaa, muttei ole kirjoitettavaa...

Heipä hei pitkästä aikaa. Mulla ois ihan hirveä into päivitettä blogia, mutta kuin arvata saattaakin, ei ole mitään kirjoitettavaa. Tunneilla oon käynyt nyt ja sieltä on löytynyt yksi suosikkiratsu joka on Kerma.

Kerman kanssa kesällä, silloin en yhtään tykännyt tästä ponista.

muikeloponi

Nykyään alan ymmärtämään miten Kerma ratsastaessa toimii, joten sillä on mukava mennä. Olen hypännyt myös (ainakin melkein) jokaisen estetunnin. Kerma on luonteeltaan myös hyvin hauska ja huumorintajuinen. Se on pyöreä, ahne poni : D

Heppakuume jatkuu edelleen, ja siitä ei mahda päästä pois. Olenkin tässä mietiskellyt tulevaa ja miettinyt että enköhän ensi vuoden puolella suunnittele joko omaa tai ylläpitohevosta itselleni. Olenkin tehnyt niska limassa töitä että rahaa hevosta varten saisin. 

Elämä ilman Niksua on tuntunut kurjalle ja tylsälle. En kyllä vaihtaisi mitään kokemusta sen hevosen kanssa, oli se vain niin rakas ja tärkeä kaikesta huolimatta.

Toivonkin että pian elämääni saapuisi arjen piristäjä. Olen tullut siihen tulokseen melkein (99%) että seuraava heppakamu tulee olemaan varmaan lämpönen. Tämä rotu on jostain syystä kolahtanut minuun, vaikkei se olekkaan mikään valmis ratsu taikka ratsurotuinen niin näistä joistaki non tullut upeita yksilöitä. Minua kiinnostaa edelleen projektit enkä tarvitse muuta kuin ihanan heppakaverin jonka kanssa voi harrastaa hevosen mukaan. En ole innostunut aktiivisesta valmentautumisesta taikka kisaamisesta. Toivottavasti pääsen taas pian päivittelemään blogia.

Seinälläni koristaa suuri muisto Niksusta, täydellinen joululahja.

memory <3