vuosi 2014

Vihdoin sain suurimman osan stressistä ja ajatuksista pois mielestä joten tännekkin voisi löytyä innostusta kirjoittaa vähän lisää kun en ole nyt päässyt niin ahkerasti päivittämään blogia.

Vuosi 2014... hmm oli aika suurimmaksi osaksi surullinen ja arvaamaton. Monia hyviäkin asioita tapahtui kaikista suruista huolimatta.

Ensimmäinen ravihoitoheppani sekä luottoratsuni lähti tammikuun 8 päivä taivaslaitumille.

Sekä ensimmäinen oma hevoseni oli kuntoituksessa koko talven, kevään ja syksyn. Kunnes tein maailman raskaimman päätöksen ja päästin parhaan ystäväni parempaan paikkaan. Ehkä maailman paras hevonen vaikkei meillä aina hyvin mennyt ja Niksu osasi olla haastava. Kehityttiin molemmat melkein 2 vuoden aikana huimasti.

Sitten olikin jo kesän loppu kun kesätyöt alkoivat sekä kävin tunneilla. Tunneilla olen käynyt nyt siitä keväästä lähtien sekä Pappa astui myös hoitokuvioihin. 

Kermasta tuli myös melkein vakkari heppa tunnilla

Pappa vähän pisti menemään

Pappa, tulossa lisää tietoa jossain vaiheessa.

Syksyn ja talven olen myös käynyt ystäväni mukana kisoissa, suurimmaksi osaksi kamera kädessä. 

Toivon että ensivuosi oli parempi ja tulisi uusia kuvioita mukaan. Siinä ehkä ne tärkeimmät tältä vuodelta.

                                          Hyvää uuttavuotta kaikille lukijoille !

Tulossa:

Tässä ois vähän esimakua seuraavasta postauksesta. Toivottavasti täällä on vielä lukijoita.

Kukas tää hepa vois olla ?;)

Niin paljon intoa kirjoittaa, muttei ole kirjoitettavaa...

Heipä hei pitkästä aikaa. Mulla ois ihan hirveä into päivitettä blogia, mutta kuin arvata saattaakin, ei ole mitään kirjoitettavaa. Tunneilla oon käynyt nyt ja sieltä on löytynyt yksi suosikkiratsu joka on Kerma.

Kerman kanssa kesällä, silloin en yhtään tykännyt tästä ponista.

muikeloponi

Nykyään alan ymmärtämään miten Kerma ratsastaessa toimii, joten sillä on mukava mennä. Olen hypännyt myös (ainakin melkein) jokaisen estetunnin. Kerma on luonteeltaan myös hyvin hauska ja huumorintajuinen. Se on pyöreä, ahne poni : D

Heppakuume jatkuu edelleen, ja siitä ei mahda päästä pois. Olenkin tässä mietiskellyt tulevaa ja miettinyt että enköhän ensi vuoden puolella suunnittele joko omaa tai ylläpitohevosta itselleni. Olenkin tehnyt niska limassa töitä että rahaa hevosta varten saisin. 

Elämä ilman Niksua on tuntunut kurjalle ja tylsälle. En kyllä vaihtaisi mitään kokemusta sen hevosen kanssa, oli se vain niin rakas ja tärkeä kaikesta huolimatta.

Toivonkin että pian elämääni saapuisi arjen piristäjä. Olen tullut siihen tulokseen melkein (99%) että seuraava heppakamu tulee olemaan varmaan lämpönen. Tämä rotu on jostain syystä kolahtanut minuun, vaikkei se olekkaan mikään valmis ratsu taikka ratsurotuinen niin näistä joistaki non tullut upeita yksilöitä. Minua kiinnostaa edelleen projektit enkä tarvitse muuta kuin ihanan heppakaverin jonka kanssa voi harrastaa hevosen mukaan. En ole innostunut aktiivisesta valmentautumisesta taikka kisaamisesta. Toivottavasti pääsen taas pian päivittelemään blogia.

Seinälläni koristaa suuri muisto Niksusta, täydellinen joululahja.

memory <3

Muita kuulumisia(pari ostosta)

Tähän väliin vähän muita kuulumisia. Olin Tiistaina pitkästä aikaa ratsastustunnilla. Menin jo hyvissä ajoin eli 15 yli 5 tallille kun tunti alkoi 6 aikaan. Siinä tutkailin hevosia kun tallille oli kerinny tulla parin vuoden sisällä uusia hevosia. Sitten tuli aika maksaa tunti ja jakaa hevoset. Kaikki muut hevoset tiesinkin paitsi juuri sen jonka tunnille ratsukseni sain. Eli hän oli 7v eestinhevostamma Riisi, hän on 147 korkea. Eka pieni järkytys meenasi vallata että poni? täh, mutta onneksi Riisi olikin suht iso ja jykevä rakenteinen ettei se ollut ihan pikkuinen poni. 

Lähdettiin kentälle päin hipsimään pieni jännitys päällä kun ponista en tiennyt mitään, en osannut näköjään edes sukupuolta arvata oikein kun ensinäkemältä luulin sitä ruunaksi : D mutta sitten opettaja kertoi tietoja ponista niin ilmeni että hän olikin tamma.. hups.

Aloitettiin tunti niin että käveltää pitkin ohjin alkuverkat, ja kun aikamme oltiin kävelty aloitettiin työstämään heppoja käynnissä ja ravissa. Riisi vaikutti ihan kivalta, vähän jäykkä ja laiska se oli. Tein ihan perus taivutteluja, voltteja sekä siirtymisiä. Ai että se ravi, se oli niin ihanan pehmeä jossa pysty vaan istua mukavasti harjotusravissa. Aikamme hevosia verkaten itsenäisesti molempiin suuntiin siirryttiin laukkaamaan, mutta enhän minä saanut koko ponia edes laukkaamaan verkan aikana. Kunnes selvisi että Riisin koulutus oli hieman kesken ja laukannosto erinlailla opetettu kun normaalisti olin tottunut nostamaan. Noh, ei sitten verkatessa laukattu.

tunnin ratsu Riisi

Sitten siirryttiin itse tehtävään, eli ympyrää pienentäen ja suurentaen pohkeenväistöllä. Se oli aika hankala tehtävä Riisille, mutta poni yritti parhaansa, ja tuli sieltä ihan onnistuneitakin pätkiä. Tehtiin tätä käynnissä kuin ravissa eka molempiin suuntiin. Lopummassa lisättiin tehtävään vielä laukannosto väistön jälkeen. Tässä vaiheessa keskityin itse vain hiomaan laukannostoja jotka alkoi sitten raipan kanssa onnistua. Pari kertaa poni oli sitä mieltä että nyt lähetään talliin kesken laukan, mutta pari kertaa kaulalle raipalla napautettua poni uskoi että nyt tehdään töitä. Lopussa poni alkoi keskittyä ja rentoutua. Laukatkin onnistui jotenkuten, mutta niissä on vielä paljon opeteltavaa ponille. Tehtävän jälkeen ravailtiin vielä hetkinen molempiin suuntiin ja sitten annettiin hevosille loppukäynneiksi pitkät ohjat. Tunnista jäi kiva maku suuhun, poni oli ihan kiva pään vetämistä ja laukkaa lukuunottamatta. 

Postissa tuli tänään pari mukavaa juttua, ostin siis palaturvaliivin itselleni sekä uudet hanskat alennuksesta.

Olisi kiva kuulla teidän mielipidettä tämmöisestä postauksesta. Sekä jos on jotain kysyttävää niin järkevästi saa kysyä!

Rest in peace

Pikkuhiljaa saan ajatukset kasaan tämän postauksen kanssa. Viimeviikko on ollut raskas eikä tästä ole helppo päästä yli.

Lepää rauhassa rakas<3

Niksu 23.6.2005-10.7.2014

En voi sanoinkaan kiittää tätä hevosta kaikesta niin huonoista hetkistä kuin hyvistäkin. Onneksi on hyviäkin muistoja jotka korvaa kaiken huonon. Jäi asioita jotka vaivaavat minua iän, miksi en tehnyt sitä toisin, mutta toivon että Niksu pääsi lepoon onnellisin mielin. Se ei ehkä ollut mikään helpoin ensihevonen mutta se opetti minua niin ratsastajana kuin hevosenomistajana tosi paljon. Olen tosi onnellinen että näinkin hieno ja upea hevonen kohdalleni osui. Se muutos mikä hevosessa tapahtui oli aivan uskomaton. Vaikka Niksu ei ollut semmoinen hevonen jonka halusin, olin tyytyväinen siihen, se saavutti enemmän mitä se olisi edes tarvinnut. Vieläkin mietin mitä olisi pitänyt tehdä ettei tätä kauheaa tapahtumaa olisi tullut eteen, miksi, oi miksi ?  Mutta ehkä se elämän hevonen vielä vastaan tulee. Teen laajemman postauksen meidän yhteisestä tarinastamme hieman myöhemmin.

~Elämäni vaikein hetki oli kun talutin sinut traileriin, ja sinä lähdit pois~

oma 1.12.12-10.7.2014 

onnellinen entinen hevosenomistaja

"kuka voisi kellon seisauttaa ja ajan pysäyttä?"

aamujumppa rodeot

Aika vaan kuluu ja aika lyhentyy. Jäljellä ei ole enää kuin parinsen viikkoa. Vihdoin on myös ratsastuskuvia, kun sain kuvaajan. Ärsyttävää kun aikaa on noin vähän ja hevonen temppuilee ainakin joka toinen ratsastuskerta. Mutta ei auta kuin itku kurkussa jatkaa. Noh, hevoseton on huoleton.

tässä Niksu menee jo aika hyvin, ei rullaa itseään liikaa

tämmöstä se meno suurimmaks osaks oli..

Ratsastellut oon aika normaalisti. Mitään ihmellisempää ei olla tehty kuin yritetty saada mukivia ja hyviä pätkiä eikä kyttäämistä sekä säikkymistä. 

Tulavaisuutta olen miettinyt hevosten suhteen. Oman hevosen tulen varmaan ostamaan sitten ehkä vuoden päästä ehkä parin. Se on myös vähän auki millaista hevosta, mutta miettinyt olen suokkia. Välttämättä en enää lvtä osta, vaikkei minulla mitään niitä vastaan ole, mutta suokki on myös lähelä sydäntä. Mutta sen näkee sitten. Seuraavaan hevoseen panostan enemmän ja yritän ostaa ainakin peruskoulutetun. Mut näillä tunteilla ja näillä mietteillä jatkan päivien laskemista.

Kun päätöksen on tehty, ei auta muuta kuin odottaa

Ei ole nyt ollut paljoa taaskaan intoa kirjoittaa koska päätin tässä yhden tärkeän sekä surullisen päätöksen.

kun päätös on rakkaaseen liittyvä se on aina raskasta<3

Eli elämäntilanteeni meni nyt siihen pisteeseen että hevosen pito ei oikein onnistu, siihen monia osasyitä. Joten päätin nyt että lopetan Niksun kokonaan. Näin varmistan ettei se ainakaan tulevaisuudessa joudu huonoon kotiin tai kiertoon tai kärsi elämästään kun polven 100% varmaa parantumista ei ole. Tähän lopetukseen ei siis liity mitenkään Niksun polvi, se on ollut nyt hyvänä ja parempaan suuntaan. Tottakai se harmittaa minua aivan vietävästi että joudun sen pois pistämään kun polvi on parempaan suuntaan, mutta se on hevosen parhaaksi.

" oot pienempi kuin 2, suurempi kuin 0, olet elämäni ykkönen<3

Joka päivä tallilla käynti tuntuu vaikeammalta ja kauhean haikealta, mutta minkäs teet kun elämä niin ohjaa. Mutta tulevaisuudessa kun on autokortti, työ ja enemmän aikaa todennäköisesti hankin uuden hevosen, mutta siihen asti yritän etsiä joko vuokrahevosen tai suuntaan ratsastustunneille.















Vielä meillä on hetki yhteistä aikaa ja yritänkin ottaa siitä kaiken ilon irti. Mikään ei kestä ikuisuutta ja joskus vaan pitää tehdä päätöksiä. Toisaalta on niin helpottava olo kun suuri taakka ja huoli tippuu harteilta.


                      *pian olet tähtenä taivaalla, siellä missä muutkin. Kyllä me joskus tavataan, lupaan sen<3*

Ehkä on aika herätä horroksesta

Tosiaan päätin pistää blogin tauolle ja alkaa miettimään mitä elämältä halua, mikä onnistuu ja mikä ei.. Eka kouluvuosi takana, 1,5 vuotta vielä edessä.

Niksun kanssa ollaan menty ihan normaalia arkea. Liikuttanut olen poni vähän kevyemmin ja sen voinnin mukaan. Ollaan myös maastoiltu nyt aika paljon. Mitään ihmeellistä ei ole siis tapahtunut. Ehkä tää bloggaaminen alkaa tästä taas sujua kun aikaakin löytyy.

1.6. Niksu oli ollut tasan 1,5 vuotta omistuksessani. Pidettiin pieni hemmottelupäivä sen kunniaksi.
Olisko teillä postausideoita ? Nyt olisi aikaa toteuttaa niitä!

Heppailua kerrakseen

Tein vähän muokkauksia blogille. Uuden bannerin haluaisin, jos löytäisin jonkun sopivan tekijän :) 

juoksutusta 1.5.14

Päätin myös ottaa anonyymeiltä kommentointioikeuden pois, koska mitään muuta kun negatiivisia kommentteja ei ole nyt tullut, enkä tällä hetkellä jaksaisi yhtään haukkumista. Niksu ei kärsi eikä se ole kipeä. Polven parantuminen vie aikaa ja ell on käskenyt liikuttaa hevosta. Ratsastaessa Niksu on alussa vain jäykkä kunnes vertyy, ei siis ep. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, tai jos joku on jäänyt epäselväksi tulee selvittämään sen vaikka facebookissa eikä täällä nimettömänä. Ehkä näin minunkin on kivempi kirjoittaa tänne mitään kun ei tarvitse aina pelätä.

my love<3

Kanneskelin uutta vettä ulos

Mutta, sitten tähän päivään. Menin kolmen maissa tallille. Tein normaalit tallihommat ja ratsastin. Mentiin pellolla kevyesti askeleet läpi sekä taivutteluja. Tein käynnissä kasikkoa taivutellen huolella. Sitten aloin ravaamaan "pitkiä" sivuja rennosti ja välillä vähän reippaammiin. Vaihdoin suuntaa ja sama juttu siihenkin suuntaan. Otin pitkillä sivuilla myös laukkaa. Heppa liikkui ihan kivasti sekä oli tosi kivalla tuulella ratsastaa, ei hötkyilly eikä säikkynyt mitään. Kävelin hetken selästä vielä loppukäyntejä kunnes siirryin taluttamaan tallin pihatietä pitkin. Purin hepan sekä harjasin ja tutkin sen läpi ja laitoin polveen vielä arnicageeliä ja suojan päälle ja iskin hepan karsinaan. 

Tallippäiän jälkeen suunnattiin matkukseen hööksiin. Hööksistä ei lähtenyt mitään tälläkertaa matkaan. Illalla menin vielä katsomaan sorsasaloon raveja. Käytiin myös valjaskulmassa ja sieltä lähti mukaan uusi pullo arnicaa kun entinen puteli on lopussa. Raveja on jollakin tavalla kiva seurata, mutta siltä en jollain tavalla tykkää kuitenkaan katsoa. Viimeksi raveissa olen käynyt kesällä ja sitä enne parina kertana Elmerin mukana. 

suokkilähtö menossa