Arki alkaa rullautua (kuulumisia)

Pikkuhiljaa pääsee taas tallilla käymisen rytmiin. Sehän ei helpota yhtään että mulla on työssäoppimista ja työvuoroja on päivistä riippuen 8-22.30 välillä. Mutta ei pitäis enää kun reilu kuukausi sitä jaksaa.

Mutta sitten takas heppajuttuihin. Senniin tutustuu kokoajan ja alkaa nähdä sen luonnetta. Se on erittäin herkkä, epäluuloinen uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Sain sen vihdoin ja viimein pesarille puolen tunnin houkuttelemisen jälkeen jossa se sitten pöris kun pieni orava. Käytiin ekalla kerralla vaan vähän seisomassa ja ihmettelemässä. Eilen pestiin jo vähän jalkoja mutta silti kaivo oli pelottava, voihan sieltä tulla pieniä krokotiilejä syömään ponin.

Ratsastukset ovat meneet aika hyvin nyt. Tuttuvani kävi ratsuttamassa Sennin viime lauantaina. Neiti meni nätisti. Vielä se ei taivu rehellisesti ja se on epätasainen suusta, mutta eihän sillä oo ratsastettu kuin ihan parit kerrat ja se on parantunu joka kerta. Haluaisin tammalla maastoilemaan mutten uskalla tilsojen takia lähteä kun ollaan vielä nurin kun on liukasta ja kauheat paukut kavioissa. 

Senni sai myös oman satulan. Sama satula oli Niksullakin loppuajoilla käytössä. 

Wintec 500, ilmeisesti uudempi malli.

Senni on iso tyttönen, se onkin lähessä 170 korkea :)

Nyt kysynkin teiltä, olisiko teillä kiinnostusta kysymyspostaukseen? Järjen kassa saa kysyä, en lupaa vastata kaikkiin. 

"kyllä siitä vielä kelpo heppa tulee"

Kun tuohon hevoseen on päivä päivältä tutustunut paremmin alkaa näkemään sen todellisen luonteen. Se on todella herkkä, ehkä se kertoo jotain menneisyydestä..

Mutta neiti on ollut hienosti. eilen ratsastaessa sai olla ylpeä, neiti ei pelännyt enää 3 lentokoneen jälkeen niistä kuuluvaa ääntä.

Senni on myös sopeutunut laumaan ihan hyvin. Sen kaveri on 16v tamma, jonka kanssa se viihtyy. Hepat saavat syödä ja vaeltaa isoa aluetta pitkin koko päivän, mikäs sen parempaa:)

Herkkuja? mami, anna herkkujaaa!

hepoilla on iso tila ja ihana järvimaisema:)

Senni, ja Sennin ystävä

En ois uskonu että näin mukavan tamman voi löytää. Ratsastukset ovat menneet tosi hyvin. Lähinnä ollaan vaan harjoiteltu pohkeiden merkitystä eli pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Senni on vielä tosi epätasainen suusta,mikä on ihan ymmärrettävää. Ensiviikolla on tulossa eläinlääkärikin, jolloin olisi tarkoitus katsoa neitin purukalusto ettei suussa ole piikkejä.

tamma<3

-Ois se huonomminkin voinut mennä-

Nimittäin eka ratsastus. Senni päästi nätisti selkään. Alussa se kävelin vähän hoiperellen, ollessaan ihmeissään.

Käveltiin kentällä noin 15 min. Neiti oli ihan nätisti. Ekalla kierroksella se säpsähti jotain mutta ei onneksi reagoinut sen pahemmin. Tehtiin isoja ympyröitä ja käveltiin suoraa uraa pitkin. Senni oli aika herkkä suusta joten lyhyempi ohjia en vielä saanut otettua. Pari ihan hyvää pysähdystä saatiin tehtyä.

sievä neiti:)

Torstaina Senni sai vähän juosta liinassa ja irtona. Siitä kyllä lähti liikettä :D Kävelyttelin vielä loimi päällä sitä juoksutusten jälkeen.

voiko hevonen näyttää enää tästä tyhmemmälle ?: D

Oli se työn teko niin rankkaa. Tästä lähdetään jatkamaan pikkuhiljaa.

Jotain uutta ja jännää

Ehkä nyt blogi alkaa heräilemään talvihorroksesta koska tänään saapui uusi päätähti blogiin.

Hän on "Senni", 5 vuotias lämminveri neiti. Tammasta en vielä osaa oikein kertoa sen enempää kun ei olla keritty tutustua vielä kuin päivän ajan. Mutta hällä ei oo ajettu starttia ollenkaan, mutta ratsastettu sekä ajo-opetettu on. Senni on väriltään tummanruunikko ja neitillä on pieni tähti otsassa.

Sennin kanssa olisi tarkoitus opetella ratsunjuttuja sekä touhuta sen kanssa kaikkea muuta mahdollista. Selässä en ole vielä käynyt mutta tarkoitus olisi viimeistään ensiviikolla, nyt kun sain satulavyönkin jotta satula pysyy selässä. Tänään vähän kentällä taluttelin ja liinassa kävelytin. Se onnitui kuin vanhalta tekijältä, joten uskoisin että neitiä on juoksutettu joskus.

Hepsu saa nyt rauhassa tutustua paikkoihin ja uusiin kavereihin. Toivottavasti arki alkaisi rullaamaan mukavasti tästä etiäpäin.

vuosi 2014

Vihdoin sain suurimman osan stressistä ja ajatuksista pois mielestä joten tännekkin voisi löytyä innostusta kirjoittaa vähän lisää kun en ole nyt päässyt niin ahkerasti päivittämään blogia.

Vuosi 2014... hmm oli aika suurimmaksi osaksi surullinen ja arvaamaton. Monia hyviäkin asioita tapahtui kaikista suruista huolimatta.

Ensimmäinen ravihoitoheppani sekä luottoratsuni lähti tammikuun 8 päivä taivaslaitumille.

Sekä ensimmäinen oma hevoseni oli kuntoituksessa koko talven, kevään ja syksyn. Kunnes tein maailman raskaimman päätöksen ja päästin parhaan ystäväni parempaan paikkaan. Ehkä maailman paras hevonen vaikkei meillä aina hyvin mennyt ja Niksu osasi olla haastava. Kehityttiin molemmat melkein 2 vuoden aikana huimasti.

Sitten olikin jo kesän loppu kun kesätyöt alkoivat sekä kävin tunneilla. Tunneilla olen käynyt nyt siitä keväästä lähtien sekä Pappa astui myös hoitokuvioihin. 

Kermasta tuli myös melkein vakkari heppa tunnilla

Pappa vähän pisti menemään

Pappa, tulossa lisää tietoa jossain vaiheessa.

Syksyn ja talven olen myös käynyt ystäväni mukana kisoissa, suurimmaksi osaksi kamera kädessä. 

Toivon että ensivuosi oli parempi ja tulisi uusia kuvioita mukaan. Siinä ehkä ne tärkeimmät tältä vuodelta.

                                          Hyvää uuttavuotta kaikille lukijoille !

Tulossa:

Tässä ois vähän esimakua seuraavasta postauksesta. Toivottavasti täällä on vielä lukijoita.

Kukas tää hepa vois olla ?;)

Niin paljon intoa kirjoittaa, muttei ole kirjoitettavaa...

Heipä hei pitkästä aikaa. Mulla ois ihan hirveä into päivitettä blogia, mutta kuin arvata saattaakin, ei ole mitään kirjoitettavaa. Tunneilla oon käynyt nyt ja sieltä on löytynyt yksi suosikkiratsu joka on Kerma.

Kerman kanssa kesällä, silloin en yhtään tykännyt tästä ponista.

muikeloponi

Nykyään alan ymmärtämään miten Kerma ratsastaessa toimii, joten sillä on mukava mennä. Olen hypännyt myös (ainakin melkein) jokaisen estetunnin. Kerma on luonteeltaan myös hyvin hauska ja huumorintajuinen. Se on pyöreä, ahne poni : D

Heppakuume jatkuu edelleen, ja siitä ei mahda päästä pois. Olenkin tässä mietiskellyt tulevaa ja miettinyt että enköhän ensi vuoden puolella suunnittele joko omaa tai ylläpitohevosta itselleni. Olenkin tehnyt niska limassa töitä että rahaa hevosta varten saisin. 

Elämä ilman Niksua on tuntunut kurjalle ja tylsälle. En kyllä vaihtaisi mitään kokemusta sen hevosen kanssa, oli se vain niin rakas ja tärkeä kaikesta huolimatta.

Toivonkin että pian elämääni saapuisi arjen piristäjä. Olen tullut siihen tulokseen melkein (99%) että seuraava heppakamu tulee olemaan varmaan lämpönen. Tämä rotu on jostain syystä kolahtanut minuun, vaikkei se olekkaan mikään valmis ratsu taikka ratsurotuinen niin näistä joistaki non tullut upeita yksilöitä. Minua kiinnostaa edelleen projektit enkä tarvitse muuta kuin ihanan heppakaverin jonka kanssa voi harrastaa hevosen mukaan. En ole innostunut aktiivisesta valmentautumisesta taikka kisaamisesta. Toivottavasti pääsen taas pian päivittelemään blogia.

Seinälläni koristaa suuri muisto Niksusta, täydellinen joululahja.

memory <3