~Tästä meidän tarina alkoi~

Joku toivoi minulta tämmöistä postausta jossa kerron Niksun alkutilanteesta, joten päätin kirjoittaa sitten ihan alusta.

eka päivä uudessa kodissaan : )

r.i.p harja. Hevonen muuttunu  ulkonäöltään tästä kuvasta ?: D

 Eräänä päivänä tosissani aloin etsiä omaa hevosta. Tiesin että se tulisi olemaan lv, vaikka olisin toki saanut jonkun muun rotuisenkin jos vain olisin halunnut, mutta empäs halunnut. Soittelin eka yhdesta 6-v tammasta, joka oli alkujaan tarkoitus tulla meille. Soittelin omistajan kanssa että milloin voisimme mennä katsomaan tammaa. Sovittiin sitten parin päivän päähän tapaamisen. Selailin ilmotuksia silti, jos voisi löytyä joku muukin vaihtoehto. Törmäsin yhden ruunan ilmoitukseen ja ajattelin kysellä lisää ruunasta. Se oli 7-v, pari starttia juossut, pari montelähtöä menty. Se oli juossut ihan hyvin. Omistajalla oli muitakin hevosia, joten hänellä ei ollut aikaa hoitaa monia hevosia, ja tälle ruunalle ei ollut käyttöä. Viestiteltiin siinä hetken, kunnes jo sovittiin katsominen seuraavalle päivälle.
    Niin lähdimme katsomaan ruunaa seuraavana päivänä joskus 12 aikaan. Kun saavuimme paikalle, siellä odotti 4 hevosta, joista 2 oli lämppäriä. Hetken arvoin että kumpikohan myytävä olisi. Siinä hetken juteltiin omistajan kanssa, kunnes lähdettiin hakemaan ruunaa sisälle tutkittavaksi. Se ei meenannut suostua tulemaan narussa mihinkään. Hetkemme siinä yritettiin, kunnes se suostui kävelemään talliin. Sieltä tuli heinämahainen, hieman takkuharjainen iso ruuna. Jotenkin se onnistui valloittamaan sydämmeni. Siinä nosteltiin jalkoa, kokeiltiin selkää yms paikkoja, ettei arista tai ole äkäinen. Kun aikamme siinä juteltiin ja tuumailtiin, lähdimme kotiin päin. Koko matkan mietin ja tulin päätökseen että tuo ruuna lähtee meille.

 

90 cm 

Niinpä ilmoitin omistajalla, ja sovin milloin hän voisi tuoda Allun, miksi häntä silloin vielä kutsuttiin. Sovittiin tietty päivä eli 1.12, jonka jälkeen aloin valmistella uuden hevosen tuloa. Parin päivän päästä silloinen Allu tulikin. Päätin vaihtaa nimeä sopivampaan, eli N alkavaan. Ja kun tallissa oli jo silloin yksi Allu, niin en halunnut toista saman nimistä. Siitä lähtien ollaan aloitettu harjoittelmaan ratsunjuttuja pikkuhiljaa.
   Aluviikot meni tutustumiseen ja selässä käyntiin. Harjoiteltiin liinas kulkemista ja semmoista. Odoteltiin kengittäjää ja raspaajaa jonka jälkeen päästiin paremmin harjoituksiin. Niksuhan ei sillon osannut yhtään ratsunjuttuja. Ekan kerran kun yksin sillä ratsastin, se vain pysähteli ja pukitteli. Meenasin jo luopua toivosta silloin, mutta näin jälkeen päin olen onnellinen ettei luopunut siitä sillon. Pääsimme ongelman yli ja päästiin jatkamaan eteenpäin hajoituksissa. Aikamoisen helmen löysin. Noh, voitte verrata itse alkutilannet näin
puolenvuoden jälkeen : )


Meidän puolivuotinen on ollut kyllä semmoista ylä ja alamäki taistoa et huhu, joskus menee hyvin joskus taas huonosti, mutta se kuuluu tähän. Ehkä saan Niksusta ihanan luottokaverin vielä <3