Ei oikeen innosta kirjoittaa kun olen joutunut taas miettimään kaikkea ei niin kivaa..
Mutta meillä on ollut Niksun kanssa tiukka viikko kurin kanssa. Eli yritetään saada joitakin huonoja tapoja pois, luottamusta ja pomoutta esille. Sain vinkit yhdeltä tallilaiselta joka on ratsastuksenopettaja.
Niksu on ollut aika pöllö taas viime päivinä kun olen mennyt ilman korvahuppua. Se on säikähdelly, ja välillä jumittanut ja välillä kuskaillutki. Ekan kerran kun komensin vähän kovemmin se tepsi, ja heppa oli ihan erinlainen ja nöyrä.
Tänään menin keskellä ratsastustuntia ratsastamaan. Tein aika samoja juttuja mitä tuntilaiset. Eli siis pääty-ympyröitä, keskiympyröitä ravissa ja laukassa. Niksu tahtoi vähän kuumua laukassa, kun muutkin laukkasivat yhtä aikaa. Ratsastus meni kuitenkin suht hyvin pienistä säikkymisistä huolimatta. Kävelytin loppuun vielä hetken kentällä, kunnes vein Niksun talliin ja purin se kamppeista ja pesin kun toiselle tuli hiki. Sen jälkeen siivosin ja annoin hetken kuluttua iltaruuat.
Mitä jos kaikki nämä ajat häviäsivät elämästä vain hetken kuluttua ? Onko kaikki työ ja tuska mennyt hukkaan? En susta iikinä irti tahtos päästää... ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti