Kun ei onnistu niin ei vaan onnistu...

Viime päivät ei oo oikein Niksun kanssa onnistunut. Jostain syystä ei olla päästy yhteystyösopuun, josta johtuen hevonen on ollut huono, en ole osannut ratsastaa, mikään ei oo onnistunut.

Torstaina oli kauhea vesisade ja kuralöllökenttä, mutta siitä huolimatta meillä oli Niksun kanssa Anskun tunti. Mentiin ihan kivaa puomitehtävää. Keskellä kenttää oli 4 puomia isona keskiympyränä. Eka tultiin käynnissä niin että joka puomin ympärille tehtiin voltti. Niksu ei meenannut oikeen alussa taipua mihkään. Siinä yritin sitä taivutella. Toiseen suuntaan se oli hyvä ja taipusa, mut toiseen suuntaa ku rautatanko. Välillä vaihdettiin suuntaan, jossa hetkisen pyöriteltiin voltteja. Sen jälkeen alettiin tekeä samaa ravissa. Se olikin hankalempaa kun ulopohje ei oiken ollut kuulolla, joka teki kääntämisestä jo hitusen hankalampaa. Hetken työskentelyn jälkeen alkoi sujua jo vähän paremmin. Vaihdettiin taas suuntaa ja tehtiin samaa toiseen suuntaan.

   Tehtiin laukassa vähän erinlaista tehtävää. Puomit oli samoilla paikoilla, mutta nyt tultiinkin vain kahta puomia ympyrällä. Oli tarkoitus saada tuotua Niksua paremmin puomeilla ja saada se ns. hyppään yli ja löytämään paikka. Jotkut lähestymise onnistu, jotkut taas ei. Ravailin hetken pitemmillä ohjilla. Hetkisen kävelin ja sitten lähdettiin talliin purkamaan ja pesemään Niksu.

Perjantaina hypättiin maneesissa, kun tuntejakaan ei ollu. Verkkailin jo maneesissa vähän ennekuin Ansku tuli. Siinä sitten Ansku rakenteli esteitä meille. Toisella pitkällä sivulla oli sarja. Toisella sivulla pysty/ristikko, ja lävistäjällä pelkkä portti. Pari puomiakin maneesin pohjalla oli. Alussa tultiin ristikko molemmista suunnissa ravissa. Sitten laukassa. Nostettiin laukka pääty-ympyrällä, ja yritettiin tystää laukka hyväksi ja sitten lähestyttiin estettä. En saanut laukkaa ensinnäkään hyväksi ja Niksu lähti kiihyttelemään esteille, joka oli tosi ärsyttävää. Alusta alkaen mikään ei tuntunut onnistuvan, ja minulta meni hermo kun kaikki oli pelkkää sähellystä, siit huolimatta oli jatkettava, vaikka olisin halunnut hetken vetää syvään henkeä ja miettiä mikä meni vikaan. Sitten tultiin pari kertaa sarjaa. Se ei alussa onnistunut, hetken päästä hevonen meni edes suoraan. Sitten hypättiin porttia eka pari kertaa ravissa ja sitten laukassa. Siihen tuli ihan ok hyppyjä, käänsin vaan Niksun liian ajoissa esteen jälkeen. Sitten tultiin pientä rataa. Puomi,puomi,pysty, raviin,portti,voltti,laukka, sarja. Jotenkin tuohon malliin se meni. Molemmat radat meni ihan surkeesti. Kauheeta sähellystä, jarruja ei löytynyt ja tuntu et seinät kaatuu niskaan, sillä tämä oli toka kerta kun hyppäsin maneesissa. loppuraveissa Niksu säikähti jotain ja mulla oli ihan liian lyhyet jalustimet joten meenasin lentää kyydistä kun tasapaino heitti liikaa. Sitten pettyneenä ja vihaisena lopetin tunnin ja lähdin talliin purkamaan hevosen.


         Loppuun saaatte  pari videopätkää, joista kiitos Iitulle : ) Huomaa miten huonot paikat tuli, ja heppa kiihytteli liikaa. Ja minua ahistaa vieläkin hypätä maneesissa, kun tuntuu että tuossa maneesissa tulee oikeesti seinät vastaan.



 Seuraavassa postauksessa saatte pari varustehankintahaavetta ja selotuksen lauantain tunnista.