Miian ja Niksun estepäivä

Noniin, Miia sai kirjoitettua omaan blogiin Niksun hyppelöistä ja seuraava teksti on kopsattu siis suoraan Miian blogista ! 

Tarkoitus oli että hyppäilen jotain radantynkää ja sarjaa, sillä sarjat on kuulemma olleet Niksulle hankalia. Pistettiin sitten kentälle yhden askeleen sarja ja kaareva linja - jota ei sitten loppujen lopuksi kertaakaan tultu kaarevana linjana. Tuli pari muuttujaa, niistä lisää kerronnan edetessä!

"Mami ootsä ny ihan varma tästä?"

Alkukäynneissä Niksun oli ihan pakko testata heti pari asiaa. Nimittäin nurkassa olevia tavaroita voi säikkyä ja paskalle voi pysähtyä, eikös? No ei. Ravissa ja laukassa tein hyvin perinteisen verkan: Pärtsäilyä pääasiassa ympyröillä ja muutamat siirtymiset.

Kaislikossa suhisee. Tai siis pusikossa rapisee. Tien puoleinen lyhyt sivu oli vähän jänskä kun sieltä kuului aina välillä vaikka 
mitä ääniä (lintuja, kissa, autoja, ihmisiä..) niin piti vähän ottaa pieniä lähtöjä.

Sileän verkan jälkeen siirryin sarjalle, joka siis oli puomeina. Ihan jo senkin takia, että piti testailla ja mallailla väli oikean mittaiseksi - eli pidentää melko reilusti. Oon niiiin huono arvioimaan sarjavälejä! Tai siis lähinnä sitä tietyn hevosyksilön laukan pituutta.

Ensin pari kertaa ihan siis puomeina, ja sitten nostettiin b-osa ristikoksi. Vähän ehkä tasapainotonta tai holtitonta se meinasi olla, semmoista perus kokemattoman hevosen juttua, mutta ei nyt sinällään mitään suurempaa mistä olisin lähtenyt sanomaan että sarjat ovat ongelma. Ehkä Niksu vaan on niin fiksu että se on pohdiskellut asioita :) Parit hypyt siis näin, ja sitten a-osakin ristikoksi. Edelleenkään ei sen suurempia ongelmia, ainoat ongelmat olivat ettei askel sattunut ekalle ja sitten mentiin vähän isoilla loikilla.

Totesin myös näitä kuvia katsellessa kaksi asiaa. Panssari voi olla paikoillaan, välillä kun nousee kinttu/kintut aika näpäkästi
ja toisekseen, esteet oli ihan liian pieniä. Muttakun haluan että kaikki on kondiksessa ennen kuin lähden nostamaan! :D

Sarjan jälkeen siirryin ristikko-okserille. Pari hyppyä sinne, vähän isoilla loikilla taas, ja sitten totesinkin että pari kertaa tulen sitä kaarevan linjan jälkimmäistä osaa jolla oli tarkoitus tehdä laukanvaihtoa, ja sitten se linja muuttuu suoraksi. Niksu nimittäin lähti erityisesti oikeassa kierroksessa heti maahantultuaan kääntymään voimakkaasti oikealle. Itse asiassa se kyllä lähti jo sarjaakin tullessa aina kaartamaan sisälle... Ei kiva. Kyllä hevosen pitää mennä esteen jälkeen suoraan ellei sitä käännetä!
Suoralle linjalle siis neljä askelta ja paikka sitten sattui joko hyvin tai hyvin huonosti, ekasta hypystä, kiemurtelun määrästä ja vauhdista riippuen. Kerran mentiin jälkimmäisestä ohi kun kontrolli vähän petti enkä kehdannut survomalla survoa epätasapainosta yli. Vikalla kerralla sitten tulikin ihan superhyvin ja Niksulta ihan täysin oikeanlainen reaktio pidätteeseen, jes!

Aivan liian pieniä, aivan liian pieniä...

Olin muuten positiivisesti yllättynyt istunnastani! Kermalla hypätessä jäin puristamaan polvella ja kipristyin ihan kiinni hevoseen,
mutta näköjään Niksu sitten sopii mun istunnalle paremmin! ;D

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, palattiin vielä pohtimaan sitä sarjaa toisesta suunnasta. Nyt Niksu oli sitten innostunut jo sen verran, että se lähti vähän jopa ryntäämään sarjalle, eikä sitten mahtunut väliin. Innarina siis tultiin - kahdestikin - ennen kuin sitten uskalsin ottaa tarpeeksi selkeästi sitä kiinni ja se itsekin hoksasi että kappas, näinhän tää onkin kivempaa. Sitten vielä b-osa pystyksi, kerran hyvin niin ja kiitti meille riitti!

Se on se ilmeratsastus, erityisesti kun ajatusmaailma on luokkaa "voi perse!". Otsikon kamikaze-viittaus liittyy siis näihin sarjalla
tehtyihin innariratkaisuihin ja lisäksi noihin muihin "katos, ei mahdu enää askelta, lähden siis täältä reilun parin metrin päästä"
-loiskautteluihin. Isoimmasta loikasta saatiin kuulla yleisöstäkin kommentteja että huh huh :D

Loppukäyntejä tulikin sitten käveltyä suunnilleen puolisen tuntia, kun Miia ensin reippaana kantoi esteet pois, jonka jälkeen lähdimme vielä käymään maastoja ihmettelemässä. Niksulla siis vähän tapana tuota säpsymistä, joten lähdettiin sitten sitäkin ajatellen käymään niin, että Miia otti riimunnarun mukaan ja talutti sitten tarvittaessa. Kuntoilujutut ja frisbeegolfaajat oli aika jänskiä.

Kaikki kuvat siis © Miia Keinänen, kiitoksia jälleen kuvista, avusta ja hepasta! :)

Mitä mieltä olitte tämmösestä postauksesta ? Kuvia ainakin oli paljon. Itse en osaa muuta oikein sanoa kun meno näytti hyvälle. Miia sai Niksun kulkemaan hyvin ja molemmat oli innoissaan :D