Mietteitä ja kuulumisia

Taas tajusin että ajattelin kaikkea pahinta. Mielessä on käynyt monet kerrat, entä jos Niksun polvi alkais nyt pikkuhiljaa paranemaan, mutta ei. Aina on tullut joku. Esim nyt pari päivää sitten olin juoksuttamassa Niksua pellolla kunnes se lähti ja kaatui nenälleen. Silloin näin sen kauhun. Se ei varannut heti jalalle painoa mutta lähti kuitenkin juoksemaan tallille päin päästyään irti liinasta. Silloin taas ne kaikki kauhukuvat nousi pintaan. Kun sain hepan takasin kiinni, se varasi onneksi jo painoa ja käveli tosi varovasti. Uskaltaakohan tässä kohta edes kävelyttää tuota hevosta kun aina tapahtuu lisää kauheuksia. Epätoivo iskee jälleen. En tiedä pitäisikö vaan katsoa ja odottaa mitä aika tuo tulleessaan vai pitäisikö vaan päästää ja luovuttaa ?

Palautuuko polvi enää koskaan semmoiseen kuntoon että se kestää normaalia käyttöä? Polvessa ei pitäisi kuitenkaan olla mitään kuvien perusteella ja ell sanoi että polvi paranee. Mutta onko tämä totta ?

Siinä oli taas semmosia kuulumisia. Eilen en käynyt tallilla, koska oli taas semmonen työvuoro etten olisi mitenkään kerennyt. Satulan pitäisi mennä ensiviikolla huoltoon, joten sen saan hoidettua. Toivottavasti meidän paketti tulisi ensiviikolla jo postiin. Pitää toivoa että jokin aamu ensiviikolla olisi taas ihana ja aurinkoinen niin voisin ottaa kameran tallille. Ensikuussa olisi taas aika soittaa ell rokotuksesta ja raspauksesta. Vuosittaisen rokotuksen aika ois ja samalla pitää raspauttaa kun edellisestä kerrasta alkaa olemaan puolisenvuotta. Viimeksi piikkejä ei ollut pahasti ja ell sanoi että puolenvuoden välein raspaaminen pitäisi riittää.Vai olikohan se vuoden. En nyt muista mutta sama se raspauttaa samalla.

Miia ja Niksu kesällä. Hienon pörheä poni lainakuskin alla : )