Mietteitä ja kuulumisia

Taas tajusin että ajattelin kaikkea pahinta. Mielessä on käynyt monet kerrat, entä jos Niksun polvi alkais nyt pikkuhiljaa paranemaan, mutta ei. Aina on tullut joku. Esim nyt pari päivää sitten olin juoksuttamassa Niksua pellolla kunnes se lähti ja kaatui nenälleen. Silloin näin sen kauhun. Se ei varannut heti jalalle painoa mutta lähti kuitenkin juoksemaan tallille päin päästyään irti liinasta. Silloin taas ne kaikki kauhukuvat nousi pintaan. Kun sain hepan takasin kiinni, se varasi onneksi jo painoa ja käveli tosi varovasti. Uskaltaakohan tässä kohta edes kävelyttää tuota hevosta kun aina tapahtuu lisää kauheuksia. Epätoivo iskee jälleen. En tiedä pitäisikö vaan katsoa ja odottaa mitä aika tuo tulleessaan vai pitäisikö vaan päästää ja luovuttaa ?

Palautuuko polvi enää koskaan semmoiseen kuntoon että se kestää normaalia käyttöä? Polvessa ei pitäisi kuitenkaan olla mitään kuvien perusteella ja ell sanoi että polvi paranee. Mutta onko tämä totta ?

Siinä oli taas semmosia kuulumisia. Eilen en käynyt tallilla, koska oli taas semmonen työvuoro etten olisi mitenkään kerennyt. Satulan pitäisi mennä ensiviikolla huoltoon, joten sen saan hoidettua. Toivottavasti meidän paketti tulisi ensiviikolla jo postiin. Pitää toivoa että jokin aamu ensiviikolla olisi taas ihana ja aurinkoinen niin voisin ottaa kameran tallille. Ensikuussa olisi taas aika soittaa ell rokotuksesta ja raspauksesta. Vuosittaisen rokotuksen aika ois ja samalla pitää raspauttaa kun edellisestä kerrasta alkaa olemaan puolisenvuotta. Viimeksi piikkejä ei ollut pahasti ja ell sanoi että puolenvuoden välein raspaaminen pitäisi riittää.Vai olikohan se vuoden. En nyt muista mutta sama se raspauttaa samalla.

Miia ja Niksu kesällä. Hienon pörheä poni lainakuskin alla : )

14.1

Nyt tässä tämmöinen pieni postaus tältäpäivältä. Eli menin aamutalliin klo 8 aikaan. Heitin hepoille ruuat, vein heinät tarhoihin, loimitus ja hepat ulos. Siivosin Niksun ja sen naapurin karsinat, laitoin ruuat ja heinät valmiiksi karsinaan. Otin Niksun käytävälle ja varustin sen. Menin kentälle jossa nousin kyytiin ja sitten suunnattiin pellolle. Siellä otettiin normi käyntiä ja vähän ravi työskentelyä. Otin myös ihan pikkasen laukkaa kokeiluna. Alussa meenas olla vähän hyppimistä ja pomppimista. Kävelin hetken vielä pellolla kunnes lähdin maastoon. Niksuhan ei oo mikään maastovarmin heppa ja sen kanssa maastossa käynti on aina arvoitus. Tänään onnistuttiin kuitenkin ihan hyvä ja rauhallinen lenkki tekemään. Mitä nyt vähän steppailtiin ja "säikähdettiin" ja pompittiin etiäpäin. Satula ois kyllä ihan kiva kaveri tässä tilanteessa, joka muuten ehkä saadaan jo ensviikolla käyttöön. Sitä odotellessa pitää vielä kittuutella ilman. Ratsastuksen jälkeen purin ponin sekä juotin sen, loimitus ja ulos. Loppuun sielä sitten vähän puhelinkuvia. Aamulla oli tosi nätti ilma vaikka olikin vähän kylmä. 

    Kävin vielä illastakin tallilla ottamassa hevoset sisälle ja laittamaan vedet.

mitähän blogger teki tälle laadulle ?!):

hieman Niksun loimitusta, yöksi sille tulee talliloimi jos pakkasta on yli -10 astetta

jäätynyttä p*skaa menossa lantalaan. On muute hankala siivota karsinaa ku se on tämmöstä jäämöhkärettä

pitäs ukkelin tareta liikutuksen jälkeen kun on kaulakappaleellinen fleece ja kaulakappaleellinen 300 g toppaloimi

kauniissa aamusäässä lähdössä ratsastamaan. Pakkasta oli siis yli -10

Lauantaita

Kerrompas vähän eilisiä kuuumisia. Menin tallille jo 10 maissa kun kummisetäni vei ja haki minut. Heti tallille tullessa oli yllätys, nimittäin jänismetsäläisiä, jonka takia hevoset oli vähän höyrynä. Pitkään piti miettiä uskaltaako lähtee ratsastamaan vai ei. Tein sitten eka tallityöt, siivosin karsinan, tein ruuat, laitoin heinät ja hain uutta purua.Vesiä en vielä laittanut kun oli niin paljon pakkasta ettei sitten pääse ennen iltaa jäätymään. Siihen mennessä metsästäjät oli lähteneet tallin läheltä pois. Hain Niksun talliin ja aloin varustamaan sitä. Päätin aluksi juoksuttaa ja kattoo millaisella päällä Niksu oli. Varustin rauhassa ja testailin uudet suitset jotka oli onneksi juuri sopivat vaikka olivat full kokoiset.

joo, noista piuhoista ei ollu mitään hyötyä enkä kehannu sit laittaa niitä tiukemmalle 

Menin sitten pellolle juoksuttamaan Niksun ja se oli jo semmosena höyrynä matkalla pellolle että päätin unohtaa ratsastukset kokonaan tältäpäivältä, eri asia ois ollu jos se satula olis. Niksu näki olevinaan mörköjä kaikkialla niin piti hyppiä, pomppia ja juosta täysiä. Annoin sen vähän riekkua että sais purkaa energioitaan pois. Kerran se käänti suuntaa ihan yhtäkkiä ja liina jäi sen jalkojen väliin joten oli pakko päästää irti liinasta. Onneks Niksu kuitenkin juos turvallisesti omaan tarhaan. Sieltä kävin se sitten hakemassa ja menin vielä hetkeksi takasin pellolle kävelyttämään sitä, ettei sille jää mitään temppuja moisesta. Niksulle oli tullut tuossa ajassa jo hiki joten laitoin sille fleecen selkään kun sain purettua sen tallissa. Kylmäsin vielä polven ja juotin Niksun ennekuin laitoin sen takasin ulos. Ulkona oli pakkasta yli -10 astetta niin laitoin vielä fleecen päälle ohuen toppaloimen ettei poni palellu. 

Loppuun vielä pieni videopätkä juoksuttamisesta jossa näkee vähän Niksun jalan liikettä. Hieman se on tönkkö, mutta jospa se siitä vertyy pikkuhiljaa.

Pari videota

Tylsyyksissäni tein, ja laitan ne nyt tähän näytille. Joskus vois vähän panostaa enemmän noihin.. : D Jospa saisin pian koottua sen videopostauksenkin niin saan sen julkastua.

Mitä meille kuuluu ?

Meille kuuluu ihan hyvää nyt. Niksun polvi on olut parempaan suuntaan. Se ei ole liikutuksen ja kylmäyksen jälkeen enää niin turvoksissa. Ja ennenkun joku tekee johtopäätöksen niin eläinlääkärin luvasta saatiin aloittaa liikuttamaan että nesteet alkaisivat lähteä ja nivel alkaisi vertymään.

laatu :s

Oon nyt melkein joka päivä ratsastanut puolisen tuntia lähinnä käyntiä, mutta mukaan on mahtunut myös pieniä ravipätkiä. Ravi alkaa olla muutakin kun könkkäämistä kun polvi alkaa pikkuhiljaa vertyä. Ollaan menty ilman satulaa kun satula on mulla kotona odottamassa vastinhihnojen vaihtoa. Kenttä on kivikova ja liukas siinä ei oo voinu mennä kun ihan pikkusen. Joskus pelto on ihan ok, toisinaan taas ei kun tulee isoja tieroja joten ollaan nyt harjoiteltu maastossa menoa, ja tähän asti ne on onnistuneeet ihan hyvin.

<3

päästäänköhän me vielä joskus hyppäämään, tätä on ikävä :(

Mulla alkaa myös 2 kk:den työssäoppimisjakso (taas...) ja jouduin menemään heselle töihin kun muuta paikkaa en tähän hätään saanut. Eli TO olisi pitänyt alkaa jo 9.1 mutta onnistuin jättämään paikan viime tippaan niin se myöhästyi päivällä. Olin myös edustavana paikalla kun oli kaikki lävistykset sekä kynsilakat kun töissä taas niitä ei saa olla. Tallilla käynnit jouduin tuoksi aikaa vähän vähentämään työvuoroista riippuen miten pääsen kulkemaan. Onneksi sain sovittua siitä tallinpitäjän kanssa. Harmittaa vain kun niinä päivinä jää liikutus ja polven hoito pois :/ Mutta jospa tämä blogi alkaisi taas herätä henkiin kun on jottakin muutakin kerrottavaa kun pelkkää tallitöitä ja polvekylmäystä.

tästä se poika tykkää!

rakastan sua vaikka keksitkin kaikkia tempauksia ja tyhmyyksiä, mutta oot silti täydellinen juuri tuommoisena<3

Olen myös huomannut pientä luottamuksen lisääntymistä. Niksu on parina päivänä meenannu nukahtaa mun syliin tai olkapäälle rapsuttelujen jälkeen. Tulossa olisi ehken videokooste päivältä.

Kun yksi on taas poissa

Osasin varautua tähän pari päivää jo sitten että tämmöinen raskas juttu on edessä.

Nimittäin elämäni hevonen on nyt lähtenyt vihreimmille laitumille. Lepää rauhassa rakas<3

Onneksi suurinosa oli niitä hyviä muistoja, Elmeri oli niin kiltti ja ihana luonteeltaan ettei semmoisen kanssa voi tulla mitään negatiivista.
(postaus sisätää paaaaljon kuvia)


King iceman
"Elmeri"
Lämminverinen ravihevonen
Ruuna
16.5.2003-8.1.2014

+16.10.11 - 21.6.2013

katse tulevaisuuteen silloin

Tuo puoitoista vuotinen yhteinen matka oli elämäni yksi parhaimpia aikoja. Sain tutustua tähän ihanaan hevoseen, sain työskennellä sen kanssa noin pitkään, sain hoitaa sitä kuin omaa. Pääsin myös tutustumaan ravihevosen koulutusta ratsuksi sekä ravimaailmaan. Nyt näin se kaiken onnellisuuden, iloisuuden, luottamuksen kun katson kuvia. Elmerin kanssa kerettiin kerätä luottamusta jonkunverran joka näkyi esim maastossa loppuaikoina ettei Elmeri pelännyt enää autoja, ja pystyin ratsastamaan kentällä ja maatossa ilman varusteita.

Talvi tuli, talvi meni kesä tuli ja kesä meni, tuli taas talvi ja sitten kesä ja tuli päivä erota. Jään kaipaamaan tätä ruunaa koko sydämmestäni<3

ilo<3

onnellisuus ja luottamus<3 tätä jään kaipaamaan. Hyvästi rakas<3 lepää rauhassa

(blogi palailemassa myös tauoltaan, pian tulossa kuulumispostausta!)