Mietteitä tulevasta ja menneestä

Päätin nyt vähän kirjotella omia mietteitä Niksun kanssa epäonnistumisia. Tällähetkellä taas tuntuu ettei Niksun kanssa pysty muuta tekemään ratsastaessa kuin tappelemaan. Se säikkyy kaikkea turhaa, saattaa lähteä käsistä, ja se on tosi rasittavaa. Aina saa pelätä, milloin ja mitä se nyt säikähtää ja lähtee. Olen tosi monta kertaa meenannut luovuttaa sen suhteen, koska ei ole onnistunut. Ei se hevosellekkaan ole kivaa ettei se voi rentoutua minusta ja siitä johtuvien syiden takia. En tiedä keneltä tässä osaisi apua pyytää.

tällöin oli vielä luottamus kunnossa

Eilinenkin ratsastus oli ihan epäonnistunut. Jouduin vääntämään ja kääntämään 1½ tuntia Niksun kanssa, että se malttoi keskittyä edes hetkeksi. En tosiaan tiedä mikä sitä nyt vaiva. Toki kylmemmät kelit tuli ja se saattaa lisätä pöllöilyä. Ei oo kiva lähtee ratsastaaman kun tietää ettei mikään kuitenkaan onnistu. Minä en luota hevoseen, hevonen ei luota minuun.

silloin kun hevonen ei lähtenyt ryöstämään

Lueskelin tässä yhtä blogia, jossa oli vastaavanlaisia ongelmia. Tekisi mieli vain luovuttaa, tuntuu että kaikki työ on mennyt ihan hukkaan.

Mutta joinakin päivinä kun hevonen ei säiky, ei kyttää ja toimii ratsastaessa kivasti, tulee hyvä mieli. Semmoisina päivinä on kiva käydä tallilla. Myös positiiviset sanomiset ja onnistumiset auttavat jaksamaan.

Mihin on hävinnyt se aikaisempi luottamus, rauhallisuus ja mukavat tallipäivät, mitä meillä aikaisemmin oli...?

 Niksun kanssa en ole löytänyt vielä semmoista luottamusta mikä oli esimerkiksi Elmerin kanssa taikka Hilkan. Mutta ehkä me vielä noustaa ja löydetään tuottamus. Luottamusta toki ei saa ilmaiseksi, joten alankin panostamaan maastatyöskentelyyn ja luottamuksen keräämiseen. Ehkä vielä jonain päivänä saan luottamuksen ja me päästään maastoilemaan rennosti ilman mitään säikkymisiä taikka käsistä lähtemisiä.

Silloin kun heppa oli vielä rauhallinen ja tasapainoinen sekä rento ratsastaa